Netin syövereistä löytyy pilvin pimein faktoja ja tilastoja, matkasuosituksia ja kehoituksia koskien Arizonassa sijaitsevaa Grand Canyonia. Eikä syyttä – se on ehdottomasti yksi maailman uskomattomimmista luonnonilmiöistä, kiinnostavimmista luonnollisista rakennelmista ja upeista maisemista. Mutta koska kukaan ei jaksa lukea samaa tietoa kerta toisensa jälkeen, lähestymme Grand Canyonia hieman eri näkökulmasta. Luontoa ja sen kykyjä tulee aina muistaa kunnioittaa, sillä tämäkin vaikuttava luonnonnähtävyys voi hetkessä muuttua kuolemanloukuksi. Grand Canyon vaatii vuosittain keksimäärin 12 henkeä, aina nestehukasta ja paleltumisesta lähtien putoamisiin ja itsemurhiin. Nykyinen digiaika selfie-hulluuksineen on lisännyt kuolonuhreja hurjasti, kun ryhdytään yhä vaarallisimpiin tilanteisiin täydellistä valokuvaa tavoteltaessa.

Kanjoni ei ole aiheuttanut pelkästään ruumiita. Sinne on myös mystisesti kadonnut henkilöitä, kuin tuhka tuuleen. Grand Canyonin valtavuutta ja vaikuttavuutta ei pidä aliarvioida. Luonto voi olla arvaamaton ja armoton. Näin kaunis paikka, joka voi noin vaan nielaista ihmisen ilman jäljen jälkeä on tietyllä tapaa aavemaisen kiehtova. Ihmisiä on kautta aikojen kiinnostanut mystiset asiat ja tabu aiheet. Pieni terve pelko ja ympäristötietoisuus on paikallaan vieraillessa Grand Canyonilla, ihan kuin missä tahansa arvaamattomissa olosuhteissa. Kun kyseessä on näin erikoinen muodostuma, joka voi tuosta noin vain syntyä, kuka tietää mihin muuhun sen pystyy!

Tarkoitus ei ole peloitella. Grand Canyonilla vierailee vuosittain kuutisen miljoonaa ihmistä, joka vastaa noin 20 000 kävijää päivässä. Niistä vain pieni murto-osa katoaa tai menehtyy. Mutta yksikin vahinkokuolema tai katoaminen on liikaa. Ihmisille, jotka ovat varta vasten menneet Grand Canyonille päättämään elämänsä saattaa olla lohdullista olla suuren ja vaikuttavan luonnon ympäröimänä – se rauhoittaa hieman, vaikka pelkkä ajatus onkin todella surullinen. Mutta esimerkiksi 22-vuotiaan Diana Zacaríaksen ystävät ja sukulaiset odottivat epätoivoisesti vastauksia useiden kuukausien ajan. Amerikkalaisnainen oli matkustanut ihailemaan ja ihmettelemään kanjonia, kuten niin moni muukin häntä ennen ja jälkeen. Hän ei kuitenkaan koskaan palannut, ja perhe eli epätiedossa peräti neljä kuukautta. Ainoa vihje Dianan olinpaikasta oli selfie, joka antoi tutkijoille suuntaa mahdollisen olinpaikan suhteen. Kuvan alueelta löytyi hänen omaisuuttaan. Ikävä kyllä naisen ruumis sittemmin löydettiin, ja hänen oletettiin kaatuneen tai muuten tippuneen kanjoniin. Kuolinsyytä ei kuitenkaan osattu varmaksi sanoa.

Tarina ei ole ensimmäinen kaltaisiaan. Grand Canyonin 2017 vuonna tilastoiduista 19:sta kuolemantapauksista 8 kirjattiin vahinkokuolemiksi. Lukuun sisältyy muun muassa talviolosuhteissa liukastunut ja kanjoniin kaatunut teinipoika sekä keski-ikäinen mies, joka vaistomaisesti pyrki nappaamaan kiinni päästään lentänyttä hattua – hän tippui jyrkänteeltä. On myös ihmisiä, jotka ovat kavunneet turvakaiteiden yli ajatuksenaan esimerkiksi ottaa valokuva tai nähdä maisemat lähempää. Ajattelemattomuus on johtanut heidän traagiseen menetyhmiseen. Jos näin synkistä tilanteista voi löytää edes jotain “hyvää”, Grand Canyonin suuri kävijämäärä tarkoittaa, että sattumille on yleensä useita silminnäkijöitä. On erittäin harvaa, että perhe joutuu elämään epätietoisinä läheisensä katoamisestaan. Tämä on toisaalta uskomatonta näin potentiaalisesti vaarallisessa paikassa, jossa vierailee niin mieletön kävijämäärä. Suhteutetut tilastot osoittavat, että ikävistä tapauksista huolimatta Grand Canyonia tuskin voi luetella miksikään varmaan kuolemaan johtavaksi ansaksi. On erinomaisen tärkeää muistaa, että noudattaa varoituksia ja vaeltaa varovaisesti. Grand Canyonin upeudesta voi nauttia huoletta, kunhan on varuillaan sen piilevistä vaaroista.