Iso valliriutta on maailman suurin koralliriutta. Se koostuu lähes 3 000:sta yksittäisestä riutasta sekä yli 900 saaresta. Tämä on koko maapallon suurin elävien olioiden rakentama rakennelma. Koralliriutta on yli 2 300 kilometriä pitkä ja pinta-ala kattaa noin 344 400 neliökilometriä. Tämän elävien organismien kokonaisuuden, jolla on täysin oma ekosysteeminsä, löytää Korallimerestä, läheltä Australian Queensland:ia. Kokonaisuus on niin valtava, että iso valliriutta näkyy jopa avaruudesta! Ehkä hieman inhottavana tietona, valliriutan muodostaa miljoonien vuosien ajan kertyneet meriorganismien luurangot ja luustojätteet. Erilaiset levät ja korallit sitovat jätteen yhteen riutan rungoksi, aaltojen paiskatessa lisää jätettä puitteisiin täyttäen aukot. Valliriutan kehityksen arvellaan alkaneen vähintään 20 miljoonaa vuotta sitten, tosin tarkkaa ikää on vaikea arvioida. Ison valliriutan tutkiminen alkoi jo vuonna 1770, kun brittiläinen tutkimusmatkailija Kapteeni James Cook törmäsi kyseiseen luonnonihmeeseen, ja vuosina 1928-1929 suoritettu Ison Valliriutan Tutkimusretki tarjosi uutta ja tärkeätä tietoa koskien koralliriuttoja. Tieteellisiä tutkimuksia tehdään yhä jatkuvasti alueella.

Mitä siellä voi nähdä?

Suuri osa tästä upeasta luonnonihmeestä on luonnonsuojelun alaista, joka turvaa valliriuttaa muun muassa kalastuksesta ja turismista aiheutuvilta haitoilta. Iso valliriutta tuottaa turismilla vuosittain noin 3 miljardia AUD (noin 1,9 miljardia euroa), ja se on yksi maailman suosituimmista matkakohteista yhtenä kuuluisista maailman seitsemästä luonnonihmeestä. Kävijöitä kertyy vuosittain yli 2 miljoonaa. Suosituimmat aktiviteetit ovat sukeltamisen ja snorklauksen lisäksi opasretket veneellä, laivalla tai lentäen sekä valaiden bongausta ja uimista delfiinien kanssa. Isolla valliriutalla näkee usein uhanalaisia eläin- ja kasvilajeja, joita ei löydä mistään muualta maailmassa. Siellä elää muun muassa yli 30 valaslajia, 1 500 eri kalalajia, 17 erilaista merikäärmettä ja 6 merikilpikonnalajia. Lisäksi saattaa törmätä krokotiileihin, jotka viihtyvät suolavedessä, tai haihin, joita elää valliriutalla yli 100 lajia. Pinnan yläpuolelta voi bongata yhteensä 215 eri lintulajia, ja joka vuosi yli 1,5 miljoonaa lintua tulee ison valliriutan alueelle pariutuminen. Alueella esiintyviä kasvilajeja on yli 2 000.

Uhanalainen?

Turismi tuo mukanaan myös ikäviä puolia. Laivojen päästöt, ihmisten huono käytös – esimerkiksi nyppien itselleen matkamuistoja riutasta unohtaen, että se on elävä olento – ja roskaaminen ovat kaikkia suuria riskitekijöitä valliriutan terveydelle. Myös kaupallinen kalastus sekä sen käyttämät välineet uhkaavat aluetta. Toki alue on osittain luonnon- ja merensuojelulakien alainen, ja Australia pyrkii huomioimaan ja toimimaan ekoturismin mukaisesti. Viime vuosina lomamatkoja on yhdistetty vapaaehtoistyöhön kasvavin määrin, edistäen sekä tiedettä että yleistä tietoutta alueen ekosysteemeistä ja sitä koskevista riskeistä. Muutenkin kiinnostus muun muassa ilmastonmuutosta kohtaan on noussut viime aikoina. Surullinen totuus on, että vuonna 2012 tehty tutkimus osoitti peräti 50 prosentin riutan korallipeitteestä kadonneen vuosien 1985 ja 2012 välillä. Keskeisimmät tekijät ovat ilmaston lämpenemisestä johtuva korallivalkaisu ja ei-alkuperäisten eliöiden, kuten piikikkään meritähden, tunkeutumista koralliriuttaan. Vuonna 2017 ilmestyi tietoa, jonka mukaan Ison valliriutan pohjoisesta osasta olisi löytynyt peräti 800 kilometriä pitkä pätkä kuollutta koralliriuttaa. Tutkimukset osoittivat, että tämänkin kuoleman on aiheuttanut ilmastonmuutoksesta johtuva korkea veden lämpötila. Ilmastonmuutos on siis yksinomaan suurin Isoa valliriuttaa koskeva riskitekijä – ilmastonmuutokseen sisältyy sekä veden lämpötilojen nousu että saastuttaminen, ja edellä mainituista johtuvat vieraiden eliöiden voimakas lisääntyminen. Vuoden 2015 maaliskuussa, Australian ja Queenslandin hallitukset muodostivat 35-vuoden suunnitelman nimeltä Reef 2050 Plan, jonka tarkoituksena on keksiä pitkäaikaisia ja kestäviä ratkaisuja, joiden avulla Ison valliriutan elinikää saadaan pysyvästi kasvatettua. Toiveissa olisi valliriutan eliniän edistämisen lisäksi myös sen arvon nostattaminen – eikä nyt puhuta rahallisesta arvosta. Tällä luonnonihmeellä on tarjottavana jotain huomattavasti arvokkaampaa kuin rahaa.