Lumivyöry on täysin luonnollinen ilmiö, jossa pienempi tai suurempi lumimassa vyöryy rinnettä alas. Lumivyöryjä tapahtuu jatkuvasti ja ne ovat täysin luonnollinen osa vuorten lumen liikettä. Ihminen voi myös omalla toiminnallaan aiheuttaa lumivyöryjä ja tällaiset lumivyöryt voivat olla jopa kohtalokkaita. Lumivyöryn vaarallisuus ja voimakkuus riippuu monesta eri tekijästä kuten rinteen kaltevuudesta ja sääolosuhteista.

Lumimassoja kertyy minne vain missä on vuoria ja jyrkänteitä. Niiden kerääntyminen riippuu paljon vuoren jyrkkyydestä. 45° ja sitä jyrkemmillä rinteillä lumi usein valuu pois itsestään, ennen kuin se ehtii kertyä vaarallisen paksuksi kerrokseksi. 25°-45° rinteissä lumen kertymisen vaara on suurimmillaan ja se voi kasaantua niin paksuksi kerrokseksi, että se aiheuttaa suuren lumivyöryn. Jopa 15° rinteeseen voi sopivissa olosuhteissa kertyä vaarallinen lumikerros.

Suuri lumivyöry voi olla todella vaarallinen ja tuhoisa. Etenkin alueilla, joissa on paljon asutusta ja ihmisiä ne ovat yleinen huolenaihe. Esimerkiksi Alpit, joissa asuu vuoristoalueellakin paljon ihmisiä, voivat kohdata lumivyöryt todellisena uhkatekijänä koko alueen infrastruktuurille. Lumivyöry tuhoaa myös metsää ja muuta luontoa. Ihmisen joutuessa lumivyöryn alle voi se olla erittäin kohtalokasta. Ihminen voi ruhjoutua pahasti tai hautautua kokonaan vyöryvän lumen alle.

Kun lumea kantava voima ei jaksa enää kannatella valtavaa lumimassaa, se aiheuttaa lumivyöryn. Se voi tapahtua joko täysin luonnollisesti lumimassan painon vetäessä lunta alaspäin tai se voi syntyä myös ihmisen tai eläimen painosta lumen päällä. Se missä lumi rinteellä sijaitsee vaikuttaa myös paljon sen vyörymiseen. Lumikerroksen alla oleva kitka ja erilaiset esteet kuten kasvusto vaikuttavat kaikki kokonaisuutena lumivyöryn mahdollisuuteen, suuruuteen ja suuntaan.

Erilaiset lumivyöryt

Lumivyöryt jaotellaan eri luokkiin sen mukaan, minkälaista lunta ne sisältävät ja miten ne toimivat vyöryessään. Irtonaiset lumihiutaleet muodostavat maahan satavan lumen. Hiutaleiden sakaroiden sulaessa pois, jää jäljelle lumikide. Nämä kiteet kiinnittyvät toisiinsa ja lumi asettuu paikoilleen eli stabiloituu. Lämpimässä säässä stabiloituminen tapahtuu nopeasti, mutta kylmässä siihen voi kulua useampi vuorokausi.

Kun lumi ei ole stabiloitunut kunnolla, sidokset jäävät heikoksi ja saavat aikaan lumivyöryn. Tällaista kutsutaan irtolumivyöryksi. Aurinko ja vesisade heikentävät myös sidosten vahvuutta ja voivat saada aikaan lumivyöryn. Irtolumivyöryt liikkuvat erittäin nopeaan tahtiin. Ihmiselle ne ovat vaarallisia silloin, kun ihminen voi tippua lumivyöryn vaikutuksesta alas jyrkänteeltä tai hautautua lumen alle.

Lumen kerrostuessa eri lumityyppien kasaantuessa päällekkäin, voi siitä syntyä laattalumivyöry. Kun alempana sijaitsevat heikot lumikerrokset pettävät, lähtee vaarallinen laatta liikkeelle. Laattavyöry syntyy siis samalla periaatteella kuin irtolumivyörykin, mutta se on yleensä paljon leveämpi ja voi olla useita kymmeniä metrejä leveä. Laattavyöryyn vaikuttavat myös useammin sääolosuhteet.

Näiden lisäksi on olemassa loskavyöryjä, joka tarkoittaa loskaisen lumen vyörymistä rinnettä alaspäin. Loskalumi on yleistä etenkin keväällä. Niiden synty on sama kuin edellä mainittujenkin, mutta loskavyöryt voivat kuljettaa mukanaan myös huomattavan määrän hiekkaa ja kiviä maan pinnalta.

Viimeisenä lumivyöryiksi luokitellaan myös jäätiköstä ja lumilipasta irtoavat lohkareet. Ne voivat olla erittäin tuhoisia, kuten on historiassa nähty. Erityisesti vuoristokiipeilijät ovat vaarassa erilaisten lumivyöryjen iskiessä kesken kiipeilyn. He myös usein saavat aikaan lumivyöryjä omalla painollaan.

Historiassa on nähty ja koettu monta tuhoisaa lumivyöryä. Esimerkiksi Mount Everest alkaa olla niin täyteen pakattu kiipeilijöitä, että lumivyöryjen välttäminen on lähes mahdotonta. Siksi kiipeilijöiden tulisi noudattaa erityistä varovaisuutta alueilla, joissa lumivyöryt ovat yleisiä. Toisissa vuorissa on jopa kiipeily kielletty kokonaan alueella vallitsevan liian suuren lumivyöryriskin takia.