Maailman seitsemään luonnonihmeeseen kuuluva Paricutín-tulivuori on yksi Meksikon, ja koko maailman, ihmeellisimmistä luonnonrakennelmista. Kartiotulivuori löytyy reilun 300 kilometrin päässä Meksikon pääkaupungista, Mexico Citystä. Paricutín syntyi yllättäen vasta vuonna 1943, jonka jälkeen se purkautui useiden vuosien ajan ennen rauhoittumista vuonna 1952. Nykyään tulivuorta pidetään nukkuvana, eikä sen odoteta enää purkautuvan – tosin ei olisi ensimmäinen kerta, kun nukkuva tulivuori herääkin yllättäen jälleen henkiin! Se, mikä tekee tästä tulivuoresta erityisen luonnonihmeen on, että tutkijat ovat pystyneet seuraamaan Paricutinín kehitystä ja kasvua koko sen elämänkaaren ajan. Myös tulivuoren ilmestyminen kuin tyhjästä on ihmetyttänyt tutkijoita, mutta tuskin kukaan yllättyi tulivuoren synnystä niin paljon kuin sen alkuperäinen löytäjä.

Paricutínin synty

20.helmikuuta 1943, Meksikon Michoacánin osavaltiossa, maanviljelijä nimeltään Dionisio Pulido havaitsi erikoisen ilmiön – hänen maissipeltonsa savuaa ja siitä nousee tuhkaa. Lisäksi juuri raivattu maa näytti turpoavan. Pian turvotus aiheuttikin maan ratkeamisen ja peltoon syntyi yli kahden metrin leveä halkeama. Samalla maa nousi kohti taivasta. Sekä paikalliset että tutkijat kiinnostuivat ilmiöstä. Maasta kerrotaan kuuluneen sihinää, ja savun haisseen mädäntyneiltä kananmunilta! Geologit tiesivät, että tämä osoittaa rikkivedyn esiintymistä. Vain muutamassa tunnissa halkeaman tilalle ilmestyi kraatteri, jonka jälkikäteen tiedetään olevan tulivuoren huippu. Paricutín kasvoi todella nopeasti, viikon sisällä se oli saavuttanut liki 150 metrin korkeuden. Tämä vastaa noin viisikerroksista taloa! Vuoden loppuun mennessä tulivuori oli kasvanut 336 metriä korkeaksi, ja vuonna 1952, kun Paricutín muuttui nukkuvaksi, se oli 424 metriä korkea.

 

Tuhoisa ura

Paricutín kerkesi lyhyen elämänsä aikana jättämään paljon tuhoa jälkeensä. Tulivuori aiheutti kolmen ihmisen kuoleman, kun pyroklastiset purkaukset muodostivat salamointi, joka osui heihin. Kuolonuhrien lisäksi purkaukset tuhosi yli 233 nelikilometrin alueen. Kaksi kaupunkia evakuoitiin, jotka myöhemmin tuhoutui täysin hukuttuaan laavaan. Lisäksi kolme muuta kaupunkia joutui kärsimään tulivuoren sylkemien kivien, laavan ja tuhkan aiheuttamista haitoista. Satoja ihmisiä siirrettiin pysyvästi asumaan muualle – heitä varten oli luotava kaksi uutta kaupunkia. Alue on edelleen vulkaanisesti aktiivinen vaikka itse Paricutín onkin nukkuva.

Tuhoisa ura

Paricutín turistikohteena

Uskomaton luonnonilmiö on kerännyt ihmettelijöitä eri puolilta maailmaa. Tutkijat vetäytyivät alueelta vuonna 1948, ja viimeinen purkaus tapahtui vuoden 1952 tammi-helmikuussa. Tämän jälkeen tulivuoresta on tullut turistinähtävyys. Lähikaupunki tarjoaa muun muassa retkioppaiden sekä hevosen vuokrausta. Suurin osa retkeilijöistä lähtevät katsomaan kovettuneen laavan peittämää alueella olleen kirkon rauniota, jota pidetään suosittuna pyhiinvaelluskohteena. Varsinaiselle tulivuorellekin voi kiivetä, tämä yleensä tehdään hevosen selässä mutta aivan huipulle pääsee ainoastaan kävellen reitin jyrkkyydestä johtuen. Paricutín sijaitsee nykyään Pico de Tancitaro -kansallispuiston alueella, ja reitti tulivuorelle kulkee metsän, agaavepeltojen ja avokadotarhojen läpi. Suomessa ei onneksi tarvitse olla huolissaan tulivuoren yllättäisestä muodostumisesta perunapellolle. Tosin myös kotimaassamme on joskus esiintynyt tulivuorenpurkauksia, jotka ovat jättäneet jälkensä maastoomme. Muinaisten tulivuorien ympärille on rakennettu turismia eri puolille Suomea, pääkaupungista aina pohjoiseen saakka. Lapista, Äkäslompolon ja Kittilän välistä, löytyy Linkupalon tulivuoripuisto, jossa voi ihmetellä peräti kaksi miljardia vuotta vanhoja tulivuoren jäänteitä ja purkauksista syntyneitä kiviä. Matkailunähtävyydeksi muodostunut tulivuoripuisto on yksi maan parhaimmista siksi, että siellä olevat rakenteet ovat säilyneet erityisen hyvin – vuorijonopoimitus on jättänyt jälkensä lähes kaikkiin muualla sijaitseviin vanhoihin laavoihin ja tuhkakerrostumiin. Lisäksi Linkupalon alue on helppokulkuista maastoa. Ei siis tarvitse lähtee Etelä-Amerikkaan saakka tutkiakseen aitoja tulivuorijäänteitä, tosin Suomessa nähtävyydet ei ihan vastaa Paricutínin luokkaa!