Vuosi on 2018 ja olemme juuri nauttineet erityisen kuumasta kesästä. Suomen meteorologinen instituutti, tuttavallisemmin kansamme ilmatieteen laitos, julkaisi tälle vuodelle uusia ennätyksiä – heinäkuun keskilämpötila oli korkein (19,6°C) sitten vuoden 1941, ja kesän kuumin päivä mitattiin Vaasasta, jossa kansalaiset paahdattelivat 33,7°C auringonpaisteessa. Edellisenä vuonna taas vietettiin kylmintä talvea pitkään aikaan. Vuoden 2017 alhaisimmaksi lämpötilaksi saatiin -41,7°C. Edellisen kerran yli -40°C mittarilukemia kirjattiin 10 vuotta aiemmin, vuonna 2007. 2017 toi mukanaan myös ennätysmäärän lunta, edellisen kerran yhtä paljon lunta satoi talvena 1969-1970. Elämme siis hurjien sääilmiöiden luvatussa maassa. Ihan heti ei tule mieleen montaa muuta maata, jossa voi valehtelematta kertoa lämpötilan vaihtelevan +30°C ja -30°C välillä. Muutenkin Suomi tunnetaan uskomattomista luonnonilmiöistään, kuten revontulet ja yöttömät yöt. Olemmehan tuhansien järvien maa, ja suurin osa Suomen turismista pyörii luonnon ympärillä. Mutta onneksemme sää- ja luonnonilmiömme ovat ainakin toistaiseksi pysyneet hallinnassa, eikä niistä synny mitään suurempia katastrofeja. Suomalaisen mieleen hurjin maassamme tapahtuva sääilmiö taitaa olla aika ajoin esiintyvät “nyrkin kokoiset” rakeet, joiden ansiosta autoihin syntyy kosmeettisia haittoja. Mutta millaista jälkeä luonnon keskeisimmät elementit – maa, vesi ja ilma – todellisuudessa saavat aikaan?

Maa

Ihmisen havaittavat maanjäristykset ovat Suomessa todella harvinaisia. Laitteen mittaamia alle 5 Richterin asteikolla olevia järistyksiä esiintyy kymmeniä joka vuosi. Voimakkain Suomessa sattunut maanjäristys, joka aiheutti huomattavaa konkreettista tuhoa oli vuonna 1626 Pohjanmaalla tapahtunut luonnonilmiö, jonka ansiosta eräs kirkko jouduttiin rakentamaan uudelleen. Historian hurjimmat maanjäristykset ovat molemmat sattuneet 60-luvulla, toinen Etelä-Amerikan Chilessä vuonna 1960 ja toinen Yhdysvaltojen Alaskassa vuonna 1964. Chilen maanjäristyksen mitattiin olevan 9,5 Richterin asteikolla, Alaskan järistys on ollut 9,2. Tällaiset ilmiöt aiheuttavat kuolonuhrien lisäksi jopa miljardien edestä tuhoa sekä laukaisevat jälki-ilmiöitä, kuten esimerkiksi tsunameja. Suurin osa maanjäristyksistä tapahtuu Japanissa, Nepalissa ja Intiassa. Myös Etelä-Amerikassa ja Kaakkois-Aasiassa on erityisen järistysherkkiä alueita.

Vesi

Myös Suomessa tulvii aika ajoin tukkien tiet ja vaikeuttaen kulkemista. Syynä on yleensä harvinaisen pitkään jatkuneet rankkasateet tai vaihtoehtoisesti runsas lumisade, joka aiheuttaa tulvia sulattuaan keväällä. Toki mittavaa vahinkoakin on syntynyt, vuonna 2004 Vantaajoen alueella tulvavahinkoja jouduttiin korvaamaan valtion varoista noin 900 000 euron edestä. Vuonna 2005 Suomen merentutkimuslaitos antoi ensimmäistä kertaa tulvavaroituksen. Samana vuonna Ylä-Ounasjoen alueelle syntyi liki 5 miljoonan euron edestä tulvavahinkoja, ja vuonna 2007 Porissa esiintynyt rankkasade aiheutti 20 miljoonan euron vahingot. Kuitenkin Keski-Euroopassa tulvii huomattavasti enemmän kuin Suomessa. Rankkasateet, vähäinen määrä järviä sekä maaston suuremmat korkeuserot tekevät alueesta tulva-altiimman.

Ilma

Myrsky, ukkonen vai rajuilma? Tornado, trombi vai hurrikaani? Kun puhutaan ilmasta, puhutaanko kelistä vai ilmavirrasta, vai kenties lämpötilasta? Säätermit usein sekottuvat, eikä se ole yllättävää maassa, jossa ei hirveästi tapahdu katastrofisia sääilmiöitä. Kuitenkin tornadoja – suomalaisittain trombeja – esiintyy myös Suomessa. Myrskystä puhutaan, kun tuulen nopeus ylittää 21 metriä sekunnissa (n. 76 km/h). Tällaisia tapahtuu lähinnä merialueilla, tunturien huipulla sekä pohjoisimmassa Lapissa. Trombi taas meinaa paikallista, voimakasta mutta lyhytkestoista pyörremyrskyä. Niitä havaitaan Suomessa keskimäärin alle 20 vuodessa, yleensä loppukesästä, kun ilma on lämmintä ja kosteaa. Meidän ei kuitenkaan tarvitse olla huolissamme hurrikaaneista, sillä niitä esiintyy ainoastaan trooppisilla alueilla, lämpimien vesien yllä.

Ilma