Keskiyön aurinko – myös yötön yö tai polaaripäivä -nimellä kulkeva ilmiö – on yksi luonnon ihmeistä, joka tapahtuu kerran Suomen kesässä. Toisin kuin talvella tapahtuva kaamos, jolloin aurinko ei nouse lainkaan, polaaripäivänä aurinko ei ollenkaan laske horisontin alapuolelle. Tällöin vietämme kokonaista vuorokautta auringon valaisemana. Kaamoksena vuorostaan pimeys valtaa maan. Tämä erikoinen ilmiö esiintyy ainoastan lähellä napapiirejä ja sitä korkeammilla leveysasteilla, johtuen maapallon kaltevuudesta yhdistettynä kiertorataan. Mitä lähempänä napa-alueita on sitä pidempään keskiyön aurinko kestää. Nuorgamissa eli Suomen pohjoisimmassa kylässä keskiyön aurinko kestää yhtäjaksoisesti jopa 74 päivän ajan.

Kouluissa nuorille opetetaan, että keskiyön auringon raja kulkee napapiirillä. Siksi osassa Suomea saamme nauttia kerran vuodessa yöttömästä yöstä, kun aurinko ei näyttäisi laskevan ollenkaan. Todellisuudessa keskiyön auringon raja kulkee peräti asteen verran etelään napapiiristä, Kemi-Kuusamo akselilla. Tieteellinen selitys tälle ilmiölle löytyy siitä, että ilmakehä taittaa valoa aiheuttaen pientä vääristystä siihen, mitä näemme maan pinnalta käsin – kun aurinko näyttäisi olevan horisontin yläpuolella se on todellisuudessa juuri horisontin alapuolella. Lisäksi auringon nousu- ja laskuajat lasketaan auringon kiekon yläreunasta, vaikka moni ajattelee aikojen määräytyvän auringon keskipisteen mukaan. Näin ollen, muun muassa osassa Kuusamoa yötöntä yötä ei vietetä. Myös ainoastaan Kemin pohjoisosassa voi nauttia todellisesta keskiyön auringosta, eteläosissa aurinko nousee ja laskee joka päivä. Kuitenkin Suomen etelämmissä kunnissa käytännössä nautitaan koko vuorokauden kestävästä auringonpaisteesta, sillä aurinko laskee horisontin alapuolelle vain minuuteiksi kerrallaan. Ihmisen näkökyky, tieto sekä taidot harvemmin riittävät havaitsemaan auringon tarkkaa kohtaa horisonttiin nähden, ellei ole erityisen kirkas ilma ja ihminen osaa ottaa huomioon ilmakehän kaaren aiheuttamat näköharhat. Tällöin pystyy silmin todentamaan, onko kyseessä aito yötön yö vai laskeeko aurinko hetkellisesti horisontin alapuolelle.

Muun muassa Rovaniemi, Kemijärvi, Kuusamo ja osa Kemistä ovat erikoisia kaupunkeja siitä, että niissä näkee keskiyön auringon muttei kaamosta eli polaaripäivän vastakohtaa, joka tunnetaan myös polaariyönä. Suomi on hyödyntänyt tätä kieltämättä uskomattoman upeata luonnonilmiötä käyttämällä sitä kesäturismin pilarina – talvella turistit tunnetusti ryntäävät lumisille alueille, mutta useat matkailijat haluavat Suomeen myös kesäisin nauttiakseen tästä erityisestä luonnonilmiöstä. Esimerkiksi Lapissa, missä talviturismi on korkeimmillaan, keskiyön auringon tiedetään paistavan jopa 300 tuntia putkeen kesä-heinäkuun aikana, elokuussa noin 150-200 tuntia. Kesällä, kuten talvellakin, turisteille suunnattuihin aktiviteetteihin kuuluu juurikin luonnon tarkkailu ja mielen rauhoittaminen eri keinoin. Vaeltaminen ja retkeily ovat suosittuja harrastuksia, kuten myös melonta, veneily, kalastus ja vesiurheilu. Vielä jännempää on harrastaa edellä mainittuja lajeja läpi yön, auringon paistaessa täydeltä taivaalta vielä aamuyölläkin! Suosittuja lomakohteita yöttömän yön kokemiseen ovat Suomen lisäksi muun muassa Ruotsi, Venäjä ja Alaska. On jännää sekä toisaalta mukavaa, että Suomen pohjoisimmilla osilla on tämä oma juttunsa eli yötön yö, sillä muutoin kesä pohjoisessa on jopa kuukauden lyhyempi sekä alku- että loppukesästä kuin Etelä-Suomessa. Juhannuksena, tai lähipäivinä, päivät ovat pisimmillään noin 19 tunnin pituisia Suomen etelärannikolla. Samaan aikaan pohjoisessa kesä on monesti vasta aluillaan kesäkuun puolen välin jälkeen. Silti valoa on riittänyt jo tovin, sillä useimmiten polaaripäivä saapuu jo toukokuun lopulla kestäen syyskuun puoliväliin. Yöttömän yön alkuvaiheilla keskilämpötila on useimmiten yli 10 astetta, tosin kesäkuun aikana saattaa jopa sataa lunta. Viimeksi näin on käynyt vuonna 1963. Sääolosuhteet olivat varmasti näkemisen arvoiset!